Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kaikki mitä vastustat, you know

Kaikki mitä vastustat, you know

Tähän kuuluisi laittaa kulunut sitaatti Äiti Teresasta ja sodan vs. rauhan puolesta marssimisesta. Uumoilen, että tiedät sen laittamattakin (tai googlaat nopeasti salaa), joten voin mennä suoraan aiheeseen. Tämä minun ei-niin-surkeiden sekoamisteni sarja jatkuu ja nyt olen hurahtanut hyväksyvään lempeyteen.

Vastustamalla pahenee

Olen siis viimein havainnut todeksi sen, minkä viisaat ihmiset ovat tienneet aina: vastustamalla pahenee. Elämässäni pitkään vaikuttanut Hanna tapasi aina tokaista minulle, että ”älä hytise, syleile kylmyyttä”, kun hampaat loukkua lyöden ja huulet sinisenä tärisin pakkasessa. Ai että se vitutti. Ai että kuinka oikeassa hän olikaan.

Lue lisää Kaikki mitä vastustat, you know

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Ai että mä olen seonnut

Ai että mä olen seonnut

Muistatteko noin vuosi sitten, kun kerroin tajunneeni olleeni itseäni kohtaan monta vuotta ihan totaalinen mulkku? Sitä tietysti luulisi, että tämä tajuaminen olisi ajanut jonkinlaiseen muutokseen, mutta ei. Tiedosta harvoin seuraa toimintaa. Vaadittiin vielä yksi vuosi mulkkuutta ja kymmenkunta oivallusta, ennen kuin mitään tapahtui.

Ja sitten kyllä tapahtui senkin edestä

Lue lisää Ai että mä olen seonnut

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Malja jokaiselle mäelle ja yksi ystävälle

Malja jokaiselle mäelle ja yksi ystävälle

Isälläni oli yritys. Mummollani kahvila. Ukkini myi päivätyönsä ohessa kaikkea vakuutuksista rapuihin. Ellen väärin muista, isoukkini oli suutari. Ja toisella puolen sukuhaaraa on maanviljelijöitä. Voisi ehkä sanoa, että päätös yrittäjäksi ryhtymisestä oli vain ajan kysymys ja tavallaan se olisi totta. Mutta tosiasiassa se ei ole totta ollenkaan.

Tästä rohkeudesta ja päättäväisyydestä on enimmäkseen kiittäminen yhtä ihmistä elämässäni, nimittäin Janne Jääskeläistä.

Lue lisää Malja jokaiselle mäelle ja yksi ystävälle

Kirjoitettu 2 kommenttia artikkeliin Mitä tahansa kestää aina kymmenen sekuntia kerrallaan

Mitä tahansa kestää aina kymmenen sekuntia kerrallaan

”Vuosi 2016 ei tosiaan ole ollut juuri kenenkään lempivuosi”, kirjoittaa kollegani Noora Stapleton. Ei ole ei. Itse asiassa vilkutan vuodelle 2016 tuntematta minkäänlaista ystävällistä haikeutta. Vuosi on kuitenkin vahvistanut hauskan populaarikulttuuriteorian, jonka elämääni toi Netflix-sarja Unbreakable Kimmy Schmidt.

Spoilaamatta liikoja avaan sarjan ideaa tämän verran: tarina kertoo nuoresta naisesta, joka on viettänyt 15 vuotta elämästään bunkkerissa maan alla hullun uskonlahkon kidnappaamana. Bunkkerissa ollessaan Kimmyn on väännettävä valtavaa kampea tuottaakseen (tietämättään) sähköä lahkon johtajan viihdelaitteisiin. Tehtävä on uuvuttava ja yksitoikkoinen.

Kun Kimmylta kysytään, miten hän jaksoi vääntää kampea tuntikausia, hän vastaa:

”I learned a long time ago that a person can stand just about anything for 10 seconds, then you just start on a new 10 seconds. All you’ve got to do is take it 10 seconds at a time.”

Tämähän pätee sitten kokolailla ihan kaikkeen.

Lue lisää Mitä tahansa kestää aina kymmenen sekuntia kerrallaan

Kirjoitettu 1 kommentti artikkeliin Kaamosmöngintää

Kaamosmöngintää

Kaamosaika saa minussa näemmä esiin elämän kyseenalaistajan. En koe olevani kaamosmasentunut tai -lamaantunut. Tunnen vain sitä olemassaolon tuskaa, joka osaavammissa käsissä taipuisi runoiksi tai maalauksiksi.

Valtaosaa meistä ajavat tietyt olemassaolon kysymykset: Miksi olemme olemassa? Mikä on elämän tarkoitus? Mitä on hyvä elämä?

Lue lisää Kaamosmöngintää