Miten niin tämä ei muka tule tänään valmiiksi?

Olen äärimmäisen huono sietämään keskeneräistä työtä. Se on luonnollisesti yhtä paljon siunaus kuin se on kirouskin. Ilta-aurinko on alkanut laskea jo aikaa sitten ja silti minä ehdotan kummitädille, että josko kuitenkin haravoitaisiin tämä pelto loppuun. Eihän tätä nyt enää niin montaa kymmentä metriä ole jäljellä…

Muuttolaatikot on aina käytännössä päivässä, parissa purettu. Puu-urakat tehdään kerralla liiteriin. Auringonpistoksen seurauksena saatan oksentaa koko seuraavan yön, mutta kun on kerran aloitettu, niin nurmikko leikataan kyllä todellakin loppuun asti.

Mutta ne uunipellit?

Lue lisää Miten niin tämä ei muka tule tänään valmiiksi?

Lakkaa suhtautumasta viesteihin kuin todistusaineistoon

Onko sinulla taipumusta tuijottaa viestiä ja miettiä, että mitähän tuo lähettäjä tällä oikein tarkoittaa? Entä onko sinulla tapana etsiä metatason viestejä sanottujen sanojen takana? Minulla on ollut, koska olen tällainen kielen tasoihin ja monimerkityksellisyyteen rakastunut ja huonohkolla itsetunnolla riivattu ylianalysoija.

Mutta tiiäks mitä olen tässä hiljattain – vaihteeksi – tajunnut? Se on maailman turhinta ja typerintä hommaa. Se on myös yksi niitä asioita, joka vie kaiken hapen elämästä ja vieraannuttaa ihmisen hetkestä. Se uuvuttaa myös ne, jotka yrittävät meille jotain viestiä.

Jaa että mitä että? No annahan kun yritän selittää.

Lue lisää Lakkaa suhtautumasta viesteihin kuin todistusaineistoon

Mitä eroa on pelolla ja demonilla?

Pelko on ihmiskehon normaali reaktio, selviytymisstrategia. Sen tehtävä on valpastuttaa. Herää nainen, nyt tarkkana. Jotain vaarallista voi tapahtua, ellet ole juuri nyt varuillasi. Pelko on viesti.

Demoni sen sijaan? Se valehtelee.

Lue lisää Mitä eroa on pelolla ja demonilla?

Hylis ja riittis kävivät kylässä taas tällä viikolla

Elämässäni on kaksi demonia. Toinen käy kylässä harvoin, mutta on valtava. Syö tyhjäksi kaikki energiavarastot, viskoo järjestyksen pitkin seiniä ja lamaannuttaa minut kuin syödyksi tulemista odottavan saaliseläimen. Toinen vierailee luonani vähän väliä. Se ei ole ihan niin kookas, mutta se on sitkeä. Se juttelee ilkeämielisesti ja saa minut epäilemään ja epäröimään. Se imee ilon, uskon ja rakkauden.

Näistä ensimmäinen on hylätyksi tulemisen pelko ja jälkimmäinen on riittämättömyyden pelko. Olen antanut niille nimet hylis ja riittis.

Lue lisää Hylis ja riittis kävivät kylässä taas tällä viikolla

Teko on yhdentekevä

Yksi päivä päässäni muljahti. Ymmärsin, kuinka tarkoitus- ja teko-orientoituneita olemme. Käytämme ihan käsittämättömiä määriä aikaa ja energiaa puhuaksemme siitä, mitä joku teki tai jätti tekemättä – sekä yllättävän paljon myös siitä, mitkä olivat ihmisen aikeet tekojen takana. Sehän on se kuuluisa tarkoitus, kun ne keinot pyhittää, vai mitä?

Jos asiaa kuitenkin tarkastelee tarkemmin, niin mahtaako teolla itsellään olla ihan yhtään mitään merkitystä? Entä, jos ne ovatkin ne seuraukset, joihin meidän pitäisi kiinnittää katseemme.

Lue lisää Teko on yhdentekevä

Ai tän ei pitäiskään olla ruskea

Viimeksi kun uumoilin, että seuraavakin hurahtamisen kohteeni olisi epäilemättä jollain tavalla hippiä, en silti villeimmissä kuvitelmissanikaan voinut aavistaa, että hurahdan seuraavaksi siivoamiseen. Kas kun minä vihaan siivoamista. Se on nähdäkseni kotitöistä se kaikkein ääliömäisin ja älyttömin.

Siivota pitää vähän väliä, ja ihan kohta on taas sotkuista. Loputon suo, joka ei tuota mitään iloa. Paitsi sitten kun tuntikausien kidutuksen jälkeen on puhdasta, se on ihan kiva. Vartin. Sitten on taas sotkuista. Olen ollut valmis ulkoistamaan kotini siivouksen jo hyvän tovin.

Mutta nyt?

Lue lisää Ai tän ei pitäiskään olla ruskea

Kaikki mitä vastustat, you know

Tähän kuuluisi laittaa kulunut sitaatti Äiti Teresasta ja sodan vs. rauhan puolesta marssimisesta. Uumoilen, että tiedät sen laittamattakin (tai googlaat nopeasti salaa), joten voin mennä suoraan aiheeseen. Tämä minun ei-niin-surkeiden sekoamisteni sarja jatkuu ja nyt olen hurahtanut hyväksyvään lempeyteen.

Vastustamalla pahenee

Olen siis viimein havainnut todeksi sen, minkä viisaat ihmiset ovat tienneet aina: vastustamalla pahenee. Elämässäni pitkään vaikuttanut Hanna tapasi aina tokaista minulle, että ”älä hytise, syleile kylmyyttä”, kun hampaat loukkua lyöden ja huulet sinisenä tärisin pakkasessa. Ai että se vitutti. Ai että kuinka oikeassa hän olikaan.

Lue lisää Kaikki mitä vastustat, you know

Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

En tiedä mistä nauttisin enemmän, kuin hurmaantumisesta. Hurmaantuminen on tietenkin äärettömän vaarallista, sillä pelkästään rakkaus ei ole sokea. Hurmion lähinäkö on myös aivan olematon. Yksi hurmion sivuvaikutus on haloefekti, joka saa aikaan sen, että hetken aikaa tämän maan päällä tallustaa olento, joka tuntuu mie-let-tö-män ylitsepääsemättömältä.

Romanttisessa mielessä mieletön ylitsepääsemättömyys näyttäytyy siten, että toista ei voi lakata ajattelemasta edes unissaan. Hänestä ei kerta kaikkiaan meinaa päästä millään yli, useimmat eivät haluakaan. Kun kaksi ihmistä ei halua päästä yli toisistaan, niin sitä kutsuttaneen parisuhteeksi.

Mutta oletko koskaan kokenut platonista hurmiota? Se se vasta hurja kuvio onkin.

Lue lisää Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

Onks mun aina pakko?

Hypoteettinen skenario: Minä suutun jostakin, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Menee tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Kuluu tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen pitkin hampain perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Vierähtää tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen pitkin hampain ja koko matkan itsekseni jupisten perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Hujahtaa tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä raivoan keittiössä, että se en kyllä jumalauta ole taas minä, joka menen tätä tilannetta perähuoneeseen selvittämään.

Lue lisää Onks mun aina pakko?

Ai että mä olen seonnut

Muistatteko noin vuosi sitten, kun kerroin tajunneeni olleeni itseäni kohtaan monta vuotta ihan totaalinen mulkku? Sitä tietysti luulisi, että tämä tajuaminen olisi ajanut jonkinlaiseen muutokseen, mutta ei. Tiedosta harvoin seuraa toimintaa. Vaadittiin vielä yksi vuosi mulkkuutta ja kymmenkunta oivallusta, ennen kuin mitään tapahtui.

Ja sitten kyllä tapahtui senkin edestä

Lue lisää Ai että mä olen seonnut