Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kaikki mitä vastustat, you know

Kaikki mitä vastustat, you know

Tähän kuuluisi laittaa kulunut sitaatti Äiti Teresasta ja sodan vs. rauhan puolesta marssimisesta. Uumoilen, että tiedät sen laittamattakin (tai googlaat nopeasti salaa), joten voin mennä suoraan aiheeseen. Tämä minun ei-niin-surkeiden sekoamisteni sarja jatkuu ja nyt olen hurahtanut hyväksyvään lempeyteen.

Vastustamalla pahenee

Olen siis viimein havainnut todeksi sen, minkä viisaat ihmiset ovat tienneet aina: vastustamalla pahenee. Elämässäni pitkään vaikuttanut Hanna tapasi aina tokaista minulle, että ”älä hytise, syleile kylmyyttä”, kun hampaat loukkua lyöden ja huulet sinisenä tärisin pakkasessa. Ai että se vitutti. Ai että kuinka oikeassa hän olikaan.

Lue lisää Kaikki mitä vastustat, you know

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

En tiedä mistä nauttisin enemmän, kuin hurmaantumisesta. Hurmaantuminen on tietenkin äärettömän vaarallista, sillä pelkästään rakkaus ei ole sokea. Hurmion lähinäkö on myös aivan olematon. Yksi hurmion sivuvaikutus on haloefekti, joka saa aikaan sen, että hetken aikaa tämän maan päällä tallustaa olento, joka tuntuu mie-let-tö-män ylitsepääsemättömältä.

Romanttisessa mielessä mieletön ylitsepääsemättömyys näyttäytyy siten, että toista ei voi lakata ajattelemasta edes unissaan. Hänestä ei kerta kaikkiaan meinaa päästä millään yli, useimmat eivät haluakaan. Kun kaksi ihmistä ei halua päästä yli toisistaan, niin sitä kutsuttaneen parisuhteeksi.

Mutta oletko koskaan kokenut platonista hurmiota? Se se vasta hurja kuvio onkin.

Lue lisää Varo hopealuoteja ja yhden totuuden messiaita

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Onks mun aina pakko?

Onks mun aina pakko?

Hypoteettinen skenario: Minä suutun jostakin, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Menee tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Kuluu tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen pitkin hampain perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Vierähtää tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä painelen pitkin hampain ja koko matkan itsekseni jupisten perähuoneeseen selvittämään tilannetta ja asia saadaan sovituksi.

Hujahtaa tovi.

Minä suutun, vastapuoli alkaa mököttää. Minä lepyn, vastapuoli mököttää edelleen. Lopulta minä raivoan keittiössä, että se en kyllä jumalauta ole taas minä, joka menen tätä tilannetta perähuoneeseen selvittämään.

Lue lisää Onks mun aina pakko?

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Ai että mä olen seonnut

Ai että mä olen seonnut

Muistatteko noin vuosi sitten, kun kerroin tajunneeni olleeni itseäni kohtaan monta vuotta ihan totaalinen mulkku? Sitä tietysti luulisi, että tämä tajuaminen olisi ajanut jonkinlaiseen muutokseen, mutta ei. Tiedosta harvoin seuraa toimintaa. Vaadittiin vielä yksi vuosi mulkkuutta ja kymmenkunta oivallusta, ennen kuin mitään tapahtui.

Ja sitten kyllä tapahtui senkin edestä

Lue lisää Ai että mä olen seonnut

Kirjoitettu 2 kommenttia artikkeliin Sanat luovat todellisuuden

Sanat luovat todellisuuden

Olen pitkään, todella pitkään, siis aivan liian pitkään, pyöritellyt päässäni artikkelia kielen vallasta. Olin saanut aikaiseksi pelkän ingressin, joka meni näin: ”Ampumalla sinua päähän, lopettaisin luultavasti maallisen taipaleesi. Ampumalla päähäsi ajatuksia, minulla on valta muuttaa maallisen taipaleesi kulkua. Näistä jälkimmäinen on nähdäkseni tuhoisampaa.” On selvää, että yritin syödä elefantin.

Aamulehden avauksesta seurannut paskamyrsky on kuitenkin tuonut diskurssianalyytikon minussa jälleen aiheeni äärelle, tällä kertaa tosissani ja väkisin. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että sillä on merkitystä, millaista kieltä käytämme.

Lue lisää Sanat luovat todellisuuden

Kirjoitettu 1 kommentti artikkeliin Sinulla ei ole oikeutta mihinkään

Sinulla ei ole oikeutta mihinkään

Ennen kuin aloitan, niin pieni taustoittava alkukaneetti: Minä olen vahva ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon kannattaja. Kannatan perustuloa. Kannatan parempaa palkkaa heille, jotka pitävät huolta lapsista, vanhuksista ja sairastuneista sekä heille, jotka pitävät huolta turvallisuudestamme. Pidä tämä mielessäsi, kun siirryt eteenpäin.

Täytyy myös heti korjata vähän otsikkoa. Sinulla on oikeus olla olemassa. Se on jokaisen ihmisen yhtäläinen ja kiistaton oikeus. Tästä syystä en kannata kuolemanrangaistusta, sillä vaikka ihmisen teot olisivat kuinka hirveitä, ne eivät vie olemassaolon oikeutta. Jokainen ihminen – kamalimmatkin – ovat lähtökohtaisesti arvokkaita ja siksi jokaisella on oikeus olla olemassa.

Mutta siihen oikeudet sitten loppuvat

Lue lisää Sinulla ei ole oikeutta mihinkään

Kirjoitettu 1 kommentti artikkeliin Ei mutan muttaa

Ei mutan muttaa

En välttämättä sanoisi, että kulunut 12 kuukautta olisi ollut elämässäni helppo, mutta se toi mukanaan oivalluksia. Ensin niitä heiteltiin minulle lempeästi. Kas tässä, ota koppi. Sitten niitä alkoi tulla vähän rivakammalla tahdilla. Nyt on kuin istuisi tenniskentällä oikosulkuun menneen pallonsyöttökoneen edessä, housut punaisessa pinnoitteessa, naama mustelmilla.

Alright, elämä, I get it. Sulla on asiaa.

Näistä päin turpavärkkiä singahtelevista elämänopetuksista kouraan on tarttunut yksi erityisen väkevä, jonka haluaisin jakaa teidän kanssanne. Se menee näin.

Minä olen vastuussa. Minä vain olen.

Lue lisää Ei mutan muttaa

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Malja jokaiselle mäelle ja yksi ystävälle

Malja jokaiselle mäelle ja yksi ystävälle

Isälläni oli yritys. Mummollani kahvila. Ukkini myi päivätyönsä ohessa kaikkea vakuutuksista rapuihin. Ellen väärin muista, isoukkini oli suutari. Ja toisella puolen sukuhaaraa on maanviljelijöitä. Voisi ehkä sanoa, että päätös yrittäjäksi ryhtymisestä oli vain ajan kysymys ja tavallaan se olisi totta. Mutta tosiasiassa se ei ole totta ollenkaan.

Tästä rohkeudesta ja päättäväisyydestä on enimmäkseen kiittäminen yhtä ihmistä elämässäni, nimittäin Janne Jääskeläistä.

Lue lisää Malja jokaiselle mäelle ja yksi ystävälle

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Pitääkö sinutkin huostaanottaa?

Pitääkö sinutkin huostaanottaa?

Jos olisin itseni lapsi, viimeisen vuoden aikana minut olisi huostaanotettu. Olin kakara, jolla ei ollut mitään kotiintulo- tai nukkumaanmenoaikoja, säännöllistä ruokarytmiä tai karkkipäiviä. Kanssani oli ihan turha edes aloittaa keskustelua liikunnasta tai ulkoilusta, koska nyt just ei ehdi ja on ollut vähän kiire.

Annoin itseni tehdä töitä yömyöhään ja uhrasin työn alttarilla kaikki vapaapäivätkin. Ellei minulla olisi käsittämätöntä lahjaa saada unenpäästä kiinni ja nukkua kokonaisia öitä äärimmäisessä stressissäkin, en ehkä olisi tolpillani ja järjissäni juuri nyt.

Meinasin pillahtaa itkuun, kun yhtäkkiä kevätauringon valjetessa minullekin valkeni, millainen mulkku olen ollut omaa kehoani kohtaan.

Lue lisää Pitääkö sinutkin huostaanottaa?